Mediasta ja identiteetista

KESKUSTELU: Media ja identiteetti

Mediapsykologian kurssilta 2003
Paluu Media ja identiteetti -sivulle

Opettaja: Mieti, miten median mallit ja median välittämät identiteetin merkitsijät ("kuka minä olen" -merkit) näkyvät ihmisten pukeutumisessa, ulkonäössä, mediavalinnoissa yms? Lapset tuntuvat olevan erityisen alttiita matkimaan mediaidoleitaan. Mitä tästä seuraa? Mitä esimerkkejä voisi löytyä siitä, kuinka media käyttää hyväksi identittiään etsivien ihmisten kaipuuta valmiisiin vastauksiin. terv. Anne

Opiskelija A: Jätskimainontaa
Mainoksista kaikkein vaikuttavimpiahan on ne, jotka vetoaa juuri siihen ihmiseen, joka niitä katsoo. Ootte varmaa huomannu, et sellaset mainokset, jotka saa ihmisen ajattelemaa, et hei tollanenhan mäki olen tai haluaisin olla, on aika mieleenjäävii. Mainonnashan käytetäää paljo julkkiksii, koska nehän on niitä "tavallisen kansan idoleita" ja jossaa rahankeruukampanjoissahan niitä on myös aina. Vähä toisenlainen juttu oli kerran ku törmäsin jätskiä ostaessani sellaseen automaattiin, joka kerto mulle, ku painoin napista, että mistä tietystä jätskistä minä pidän ja mikä juuri minun kannattaa siis ostaa. Tää "testi" oli jonkuu yhen jätskifirman ja vastas tietenki sellasen jätskin, jota se firma myi. Aika pelottavaa manipulointia eikö...? Tai kaikkihan on kiinni siitä kuinka manipuloitavis ihminen on, vai mitä ootte mieltä? Lapsista muuten sellanen juttu, että ootteko nähny yksiikää lastenjuhlia (naamiaisia) joissa kukaan lapsista ei olis pukeutun teletapiks tai vastaavaks telkkarihahmoks? Taitaa olla aika harvinaisii tapauksii...


Opiskelija B: Mattel ja uusi "barbie"
Muistaako kukaan barbia, joka vielä pukeutui säädyllisesti? Eikö riitä, että maailma on jo täynnä pikku-britneyjä ja -christinoja, jotka matkivat esikuviaan orjallisesti, vaan pitääkö Mattelin vielä raiskata barbitkin. Vaikka barbie-nukke onkin aina ollut "hoikka" (=langanlaiha) ja sievä on Mattelin uusin "barbie" (mikälie Bratz??) ihan rimanalitus. Nukke, jolla on liian iso pää (tosi cool) ja isot silmät (vielä coolimpi), naurettavan isot (mutta seksikkäät) törröhuulet ja vieläkin kapeampi vyötärö (jos se on enää edes mahdollistaja joka pukeutuu liian pieniin vaatteisiin, toisin sanoen pikkupikku-toppeihin ja piukkoihin teini-farkkuihin. Kohderyhmänä "10-12-vuotiaat, jotka seuraavat trendejä ja katsovat musiikkitelevisiota".. Huhhuh... Missä vaiheessa päätettiin, että 10-vuotiaan tulee näyttää seksikkäältä ja käyttäytyä kuin Britney -ah-niin-puhtoinen- Spears? Ei kovin suuri ihme, että Suosikkien sun muiden teinilehtien palstoilla häärivät 10-kesäiset jotka luulevat olevansa raskaina tai että ala-asteikäisen suurin murhe on poika/tyttöystävän saanti...


Opiskelija A: Anorektikko barbie
Tuli tossa lukiessani mieleen, että miltäköhän näyttäisi lihava barbie?!? Mulla on semmonen, joka on raskaana, mut ei sitäkään voi sanoa lihavaks (hyvä jos on normaalipainonen!). Mitenköhän se mahtais vaikuttaa ajatteluun, jos lapset oikeasti leikkisivät lihavalla tai edes normaalipainoisella barbiella? Ja kysymys kuuluu myös onko kaikissa lastenohjelmissa sama juttu? Onko olemassa ohjelmaa, jossa hahmot eivät olisi komeita/kauniita ja langanlaihoja vaan tavallisennäköisiä ja mukavia? Jos jo 10-12 -vuotias voi sairastua anoreksiaan, niin minusta jotakin alkaa olla pahasti vialla...


Opiskelija C: Arvoista
Erilaiset mediat syöttävät meille jatkuvasti uutta informaatiota. Tietoa tulvii joka tuutista, josta sitä on mahdollista tuoda ulos. Ihmisen on pakko valita mitä informaatiota noteeraa. Minun mielestäni median "kuluttaja" on itse vastuussa siitä, mitä arvoja "päästää läpi" tai "suodattaa" tai jotain sinnepäin. Miksi pitäisi sokeasti uskoa kaikkeen mitä meille mediosta (kirjoista, lehdistä, tv:stä, radiosta, internetistä, yms.) syötetään. Medioiden informaation takanahan on ihmisiä. Siellä on joku joka on koonnut silmiemme edessä olevan infon tai kirjoittanut tai julkaissut sen. Ja se ihminen: julkaisija tai kuka nyt hyvänsä sitten onkin, voi todella olla väärässä. Tämä pistääkin miettimään, että voiko mihinkään mediaan tai tietoon luottaa. Onko mikään tieto enää omaksumisen arvoista? Mikä tieto on tärkeää ja mikä tärkeintä? Mitä mediasta kannattaa "repiä irti" ja mitä ei? Kuinka pitkälle ihmisen kannattaa luottaa mediaan? Mikä mediassa on valhetta ja mikä totta? Millä tästä kaikesta ihminen sitten selviää sekoamatta? No tähän meillä lääkkeenä on vain tämä vanha ystävämme ns. maalaisjärki. Sitä käyttämällä selviämme... toivottavasti?

Opiskelija A: Propagandaa vai faktaa?
Keskustelu tuntuu aina hakeutuvan yhä uudelleen median käyttäjän omaan valintaan ja järkeen, mutta täällä "lintukodossamme" me unohdamme, että mediaa voidaan käyttää myös väärin. Teen tällä hetkellä tutkielmaa Pohjois-Irlannin konfliktista ja olen pari kertaa järkyttynyt siitä, miten helposti ihmiset saadaan uskomaan mitä vain. Varsinkin sotatilassa se tosin ei ole mikään ihme. Me haluamme tietää, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta jos saamme vain yhdenlaista tietoa meillä ei ole välttämättä mitään syytä edes epäillä sen paikkansapitävyyttä. Jos USA sanoo, että Irak on paha, me uskomme sen helposti, koska emme pysty edes kuulemaan toista osapuolta. Samoin kuin Persianlahden sodassa, jossa USA määräsi, kuka saa uutisoida ja mitä, kävi myös Irakin sodassa. Esimerkiksi hyökkäyskohteiden sanottiin olevan pelkkiä sotilaskohteita, mutta myöhemmin paljastui, että siviilikohteita oli pommitettu ihan yhtä paljon. Aina ei siis ole mahdollisuutta valita, mihin uskoo ja mihin ei.

Opiskelija D: Olkaamme erilaisia!
Mutta eikös median tarkoitus olekkin viihdyttää katsojia...? Meille tehdään erilaisia TV -sarjoja vapaa-ajan viihdykkeeksi. Jos televisiossa näkisimme vain tavallisia ihmisiä, olisiko siinä enään minkäänlaista viihdykettä meille? Välillä on ihan kiva erkaantua arjesta ja laittaa TV päälle ja katsella kaikenmaailman hömppäohjelmia... Ja samalla voi unohtaa hetkeksi arjen ja huolet. Mediassa näemme "yli-ihmisiä", joita kaikki palvoo, mutta löytyyhän sieltä myös meitä "normaaleja". Me kaikki olemme erilaisia ulkonäöltämme, mutta kuitenkin ihan samanarvoisia ihmisiä. Erilaisuus on rikkaus.

Opiskelija E: Media tarjoaa myös erilaisuutta...
Kyllä mediassakin löytyy kuitenkin erilaisuutta. Eivät kaikki matki yhtä ja samaa, variaatiota löytyy. Toiseksi, median tehtävä ei aivan taida olla vain se meidän viihdyttäminen. Se on vain yksi sen tehtävistä. Median päätehtävä on kaiketi välittää tietoa, tai ainakin niinhän ne sanovat. Eikös erilaiset mediat luotu juuri tiedonvälitykseen. Sitä minä kyllä ihmettelen, miten ihmiset voivat olla niin ulkoaohjautuvia? Eivät nyt kaikki, mutta jotkut uskovat sokeasti mediaan ja antavat median riepotella itseään ihan vapaasti. Toiset potevat melkein riippuvuutta mediaa kohtaan.

Opiskelija F: Äiti, mitä kriittisys tarkoittaa?
Ihmisen oma kriittisyys on todella tärkeää. Ilman sitä olisimme täysin median armoilla. Mutta ajatellaanpa juuri näitä vielä niin viattomia lapsia;heille käsite kriittisyys on tuntematon. He vastaanottavat median tarjoamia ärsykkeitä sinisilmäisinä ja vailla ymmärrystä (ainakin pienemmät lapset). Lähempään tarkasteluun ottaisin meille kaikille jo tutun Internetin,jonka maailmaan lapsilla on nykyään melko vapaa pääsy. Internetin vaaroja moralisoidaan paljon, joidenkin mielestä ehkä liikaakin, mutta syyt siihen ovat täysin realistiset. Jotta lapset voisivat oppia Internetin turvalliseen ja vastuulliseen käyttöön, täytyy fiksujen ja välittävien vanhempien tarjota heille auttavaa kättään. Internet on rajoittamaton, avoin ja riittämättömästi valvottu ylikansallinen lähde, joihin sen ongelmat nimenomaan perustuvat. Siellä liikkuu paljon sopimatonta ja rikollista aineistoa, johon lapsi saattaa törmätä, sillä palveluntarjoajat eivät pysty suodattamaan kaikkea tällaista materiaalia pois. Jo pelkän viattoman linkin avaaminen saattaa vyöryttää päälle erilaisia seksisivustoja tai pomminteko-ohjeita ja tällainen materiaali on tuskin eduksi lapsen henkiselle kehitykselle.

Opiskelija G: Vaikutuksista identiteettiin...
Tosia asia on, että lapset ottavat vaikutteita ns. idoleista. Mutta onko siinä välttämättä negatiivinen sävy? Ottavathan lapset mallia vanhemmistaankin ja siinä ei nähdä mitään pahaa. Toisinaan lapsi saa myös vanhemmiltaan huonoja malleja. Tuntuu, että idolien syyttäminen on enemmänkin sitä, että vanhemmat pelkäävät lapsensa ottavan vaikutteita joltain muulta kuin heiltä itseltään. Nykynuoriso tarvitsee muitakin malleja, kuin vanhempiensa mallin, sillä nykymaailmassa ei pärjää vain vanhempien antamilla opeilla. Lapsen henkinen kehitys voi myös vaatia jonkun sortin malleja, jotka ovat oman kodin ulkopuolelta. Niiden avulla hän löytää itsensä ja osaa luoda käsityksen itsestään. Idolit antavat hänelle jotain josta unelmoida ja tämä vie aina ihmistä eteenpäin. Tahto olla jotakin muuta ja uutta.


Opiskelija D: Itseä etsimässä
Toki medialla ja ennen kaikkea mainonnalla on erittäin ratkaiseva osa etenkin lapsen/nuoren identiteetin kehittymisen kannalta. Murrosikäiselle on äärimmäisen tärkeää olla samanlainen kuin muut, esim. omaksua televisiosta ja lehdistä kopioitu pukeutumistyyli. Tämä "massateinivaihe" on mielestäni aivan luonnollinen osa aikuistumista, eikä sinänsä mitenkään huolestuttava. Ikävä kyllä kyseinen ilmiö leviää yhä nuorempien keskuuteen. Ala-asteikäisen ei mielestäni tarvitse pukeutua seksikkäisiin lantiofarkkuihin ja paljastavaan paitaa eikä maalata naamaansa samalla tavalla kuin pop-tähdillä. Itsekin tunnustan viides-kuudesluokkalaisena ihailleeni rajattomasti Backstreet Boysia ja Hansonia (noloa...:)). Tämä ihailu oli kai ns. kaukorakkautta, ihastumista, joka kohdistui kaukaiseen, saavuttamattomissa olevaan henkilöön. Kaukorakkaus- ja idolivaiheet kuuluvat nekin kai kasvamiseen, mutta huolestuttavaa on se, jos ne jäävät päälle, jos ihminen jää teinitasolle eikä pysty rakastumisen ja ihastumisen tunteisiin oikeassa elämässä, mahdollisesti siksi, että kukaan ei ole idolin veroinen. Mielestäni median rooli identiteetin luojana on kuitenkin tärkeä, koska monesti tv:tä katsomalla lapsi/nuori saa tietoa aikuisten maailmasta. Eri asia on, onko median välittämä informaatio oikeaa ja realistista, mutta siinä vaiheessa tulisi osata erottaa satu todesta terveen maalaisjärjen avulla. Tärkeä taito sekin.